Maanantaina 28.3.2016 klo 12.30 paikallista aikaa aloitimme vaelluksen Pacific Crest Traililla (PCT).
PCT on 4,265 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka kulkee Meksikon rajalta Kanadaan läpi Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden. 57 vuoristosolaa, 19 kanjonia, yli 1000 järveä tai rämettä. Reitti kulkee viiden luonnonpuiston, kuuden kansallispuiston, 25 kansallismetsän ja 48 kansallisen erämaan halki.
Lisätietoa PCT:stä löydät halutessasi täältä: www.pcta.org (englanniksi).
Vaelluksen kesto on noin 5-6 kuukautta, tallustajan vauhdista riippuen.
1. pv: 17,5 km
2. pv: 24 km, Boulder Oaks
3. pv: 25,5 km, Mt. Laguna
4. pv: 16 km, Pioneer Mail
5. pv: 25,5 km, Rodriguez Spur
6. pv: 14,5 km, Julian
7. pv: 28 km, San Felipe laakson itäreuna
8. pv: 24 km, Warner Springs Resource Center
9. pv: 27 km, Mike Herrera
10. pv: 27 km, leiri siirtolohkareiden seassa
11. pv: 13 km, Paradise Valley Cafe & Idyllwild
12. pv: 28 km, San Jacinto
13. pv: 24 km, Interstate moottoritie no. 10, liftaten ja busseilla Big Bear Lakeen
14. pv: 22,5 km, Big Bear
15. pv: 19 km, Big Bear
Yhteensä: 335,5km, 22,5km per vaelluspäivä
Osa PCT:stä on suljettu aiempien metsäpalojen takia ja ensimmäisten kahden viikon aikana jouduimme jättämään 110 kilometriä välistä näiden sulkujen takia.
Maisemat vaihtuivat ja polku oli käsittämättömän hyvin ylläpidetty ja merkitty.
Anna selvisi miltei rakoitta, Tuomas sen sijaan on tutustunut neulaan ja urheiluteippiin. Toisella vaellusviikolla molempien jalat olivat miltei rakottomia.
Olemme nähneet melko vaikuttavia rakkoja kanssavaeltajillamme - ei käy kateeksi. Toivottavasti me pääsisimme mahdollisimman vähällä rakkojen suhteen. Pyrimme jokaisella tauolla ottamaan kengät jalasta ja puhdistamaan ne hiekasta, erityisesti varpaiden välit. Teippiä käytämme heti, kun tuntuu että alkaa hiertämään.
Ensimmäisen viikon aikana luovuimme yhdestä kävelysauvaparista, sillä kävely tuntuu enemmän kävelyltä ilman. Toinen sauvapari säilytettiin, sillä tarvitsemme sitä teltan pystytykseen ja toisaalta niitä voi tarvittaessa käyttää etenemisen keventämiseen. Lisäksi pois lähetettiin parit pohjalliset, pari ylimääräistä vedenpitävää pussia ja toisen ruokailukulhot. Kaksi paria sukkia vaihdettiin Injinji -merkkisiin varvassukkiin, jotka vaikuttaisivat olevan erittäin hyvät rakkojen ennaltaehkäisijät, varsinkin tiiviin varvassarjan omaaville.
Muutoin varustevalinnat tuntuvat olevan kohdallaan ja rinkat tuntuvat kevyiltä. Eniten painoa lisäävät juomiset, joita olemme kantaneet mukanamme litrasta viiteen, saatavuudesta, kelistä ja maastosta riippuen.
Vaellus on alkanut mukavasti, vaikka jalat vielä totuttelevatkin päivittäiseen patikointiin. Kilometrejä lisätään pikkuhiljaa jalkojen ehdoilla. Hyvillä fiiliksillä ja iloisin mielin eteenpäin.
Pysythän mukanamme, sillä tukeasi ja tsemppiäsi tarvitaan!
Päivitämme blogia vähintään parin viikon välein. Facebookia ja Instagramia päivitämme aktiivisemmin ja molemmista löydät meidät nimellä Trailpaint.
Tsempeistä kiitollisina,
Anna ja Tuomas
Täällä pohjoisessa on ollut mukava seurata reissuanne. Maisemat ovat olleet komeita ja mielenkiinnolla seuraan myös varustevalintojen toimivuutta yms. teknistä toteutusta. Vaikuttaa siltä, että tuo "kevyempi rinkka" on toimiva valinta verrattuan liian isoihin pakaaseihin. Turha kantaa ylimääräistä mukana ja vähälläkin tulee toimeen.
ReplyDeleteTsemppiä reissuun!
Kiitos Olli tsempeistä!
ReplyDeleteTällä vaelluksella kaikilla on kyllä mahdollisimman kevyet kantamukset, vaikkei nyt ultrakevyet kaikilla kuitenkaan. Mitä vähemmän kannettavaa, sitä enemmän jalat säästyy. Ja ylimääräinen karsiutuu kyllä matkanvarrella.
Pyritään kirjoittamaan teknisestä toteutuksesta ja varusteista lisää!
Aurinkoista kevättä ja ikimuistoisia hetkiä sataan erämaapäivään toivottaen,
Anna ja Tuomas