Ikivihreän Washingtonin kauneus

0

Washington oli lukemamme perusteella miltei kaikkien jo aiempina vuosina läpivaeltaneiden mukaan rankka. Vaan meidän mielestä se olikin aika mukava, eikä niin hermoja riipivän rankka kuin monet aiemmat vaelluksen osiot. Ylämäkeä toki oli, mutta polku oli hyvässä kunnossa miltei koko ajan. Sen lisäksi osavaltion ja Cascade -vuoriston tarjoamat näkymät salpasivat käpystelijän hengen.

Pari päivää ennen Kanadan rajalle pääsemistä oli leppoisa olo, kun tiesimme että olemme tosiaan saavuttamassa sen, mitä ei voinut (eikä olisi kannattanutkaan) vaelluksen alussa kuvitella. Samalla fiilikset olivat haikeat. Vaelluksesta oli tullut elämäntapana.

Vaikka vaelluksen aikana usein mietimme ja herkuttelimme ajatuksilla siitä mitä vaelluksen jälkeen syödään, puetaan päälle ja minne matkustetaan, niin silti tuntui haikealta jättää taakse tämä kokonaisuus elämässä.

PCT:llä sitä nimittäin todellakin eletään omassa kuplassa yhdessä muiden vaeltajien kanssa. Kohtaamasi ihmiset auttavat sinua, useimmissa kylissä ja kaupungeissa PCT tunnetaan ja sinua kohdellaan lähes sankarina.

Jaat samat kokemukset muiden vaeltajien kanssa, joten yhteenkuuluvuuden tunne miltei tuntemattomien kanssa on sanoinkuvaamaton, heti ensimmäisestä kohtaamisesta. Ja elämä on kaikin puolin yksinkertaista. Kävelet, syöt, juot ja nukut riittävästi. Siinä kaikki!

Saapuminen Kanadan rajalle oli tietysti siltikin helpotus ja yksi hienoimpia hetkiä elämissämme. Tähänastisissa.

Yhteenveto:

145. pv: 0km, Cascade Locks
146. pv: 0km, Cascade Locks
147. pv: 25,5km, Small Lake
148. pv: 44km, Cispus River
149. pv: 35km, White Pass
150. pv: 26,5km, Buck Lake
151. pv: 41,5km, Martinson Gap
152. pv: 42,5km, Tacoma Pass
153. pv: 33,5km, Mirror Lake
154. pv: 15,5km, Snoqualmie Pass
155. pv: 19km, Goldmayer Hot Springs
156. pv: 35,5km, Deep Lake
157. pv: 35,5km, Mig Lake
158. pv: 13,5km, Leavenworth
159. pv: 0km, Leavenworth
160. pv: 0km, Leavenworth
161. pv: 30km, Pear Lake
162. pv: 42km, Baekos Creek
163. pv: 42,5km, Vista Creek
164. pv: 43km, Cedar Camp
165. pv: 43,5km, Winthrop
166. pv: 0km, Winthrop
167. pv: 24,5km, Methow River
168. pv: 37,5km, Jim Pass
169. pv: 36km, Castle Creek, Monument 78 @ 15.40pm
170. pv: 13,5km, Manning Park

Yhteensä: 680km, 32,5km per vaelluspäivä

Huomioita:

- Washington oli fyysisesti rankka, mutta henkinen kantti ja kunto olivat jo sillä tasolla, ettei suurempia murheita ollut.

- Washingtonissa on sademetsää, tarkoittaen, että hikoilla saa.

- Washington oli meille aivan vaelluksen alkua lukuunottamatta henkisesti helpoin. Kanadan raja ja maali tuntuivat jo realistisilta ja perillepääsyn ajankohtaa pystyi arvioimaan jo suhteellisen tarkasti.

- Samalla uskalsi ajatella vaellusta kokonaisuutena, ja pohtia sen merkityksiä.

Lue lisää/Read more »

Majavaosavaltion puiset esteet

0

Oregoniin saapuminen oli varmasti yksi vaelluksen kohokohtia. Sierra Nevada -vuoristo ja Kalifornian pohjoisosat olivat vaatineet veronsa. Toki maisemat olivat olleet häikäiseviä ja aina tasaisin väliajoin muistuttivat siitä miksi täällä ollaan.

Oregonin piti olla ”läpihuutojuttu”, todella helppo, maasto tasaista, kahden viikon puistovalssi. Odotukset uuden osavaltion suhteen olivat korkealla.

Heti alkuun kuitenkin kohtasimme metsäpalojen ja myrskyn tuhoja. Yhdelle 80km osuudelle laskimme 905 kaatunutta puunrunkoa. Kyllä, ne laskettiin, osin tilastomielessä, osin ajankuluksi. Osavaltion nimestä huolimatta, yhtään majavan kaatamaa puuta emme nähneet.

Anna oli niin väsynyt päästessämme Crater Lakelle, ettei olisi henkisesti kestänyt enää yhtäkään kaatunutta puuta polulla. Onneksi loppuivat. 

Oregon tarjoili myös hermoja raastavia, mutta kauniita, laavakivikenttiä, joiden läpi vaeltaminen vaati miltei yhtä pitkää pinnaa kuin kaatuneet puut. Oregon oli meille ennen kaikkea henkisesti raskas.

Oregonin kruunasi PCT-päivät Columbiajoen rannalla sijaitsevassa Cascade Locksin kylässä (kuvassa oikealla).

Moni vaeltaja suunnittelee oman patikkansa siten, että joko osuu tapahtuman aikaan Cascade Locksiin tai sitten hankkii itselleen kyydin jos ei sinne asti ole vielä ehtinyt, tai on sen jo ohittanut. 

Itse osuimme tapahtumapaikalle muutaman päivän etuajassa. Päätimme hankkia kyydin Trout Lake -nimiseen muutaman talon ja kahvilan ja kaupan kokoiseen keskittymään, n. 130km Cascade Locksista polkua pohjoiseen. Täältä patikoimme takaisin parahiksi tapahtuman alkuun.

Satoja vaeltajia (osa tyylikkäämpiä kuin toiset), tältä ja edellisiltä vuosilta, ja muita kyseenalaisia yksilöitä kohtaa, jakaa kokemuksiaan, juoksee ilmaisnäytteiden perässä ja oluthanalta toiselle.

Tänä vuonna kahden jälkimmäisen harjoitteen mittasuhteet ilmeisesti karkasivat joiltakin siinä määrin käsistä, että tulevina vuosina tapahtumasta halutaan tehdä kaikille maksullinen (PCT:n läpivaeltajille tapahtuma on ollut aiemmin maksuton). 

Sunnuntain lähestyessä vaeltajat pakkasivat kamppeensa ja palasivat polulle enemmän tai vähemmän valmiina kohtaamaan viimeisen osavaltion kauneuden.

Yhteenveto:

120. pv: 0km, Ashland
121. pv: 0km, Ashland
122. pv: 35km, Little Hyatt Reservoir
123. pv: 51,5km, Fish Lake Resort
124. pv: 38,5km, Snow Lakes trail, 546 kaatunutta puuta polulla
125. pv: 40,5km, Mazama Village CG, 359 kaatunutta puuta polulla
126. pv: 29,5km, Diamond Lake Resort
127. pv: 33,5km, Six Horse Spring
128. pv: 43km, Shelter Cove Resort
129. pv: 40km, Taylor Lake
130. pv: 39km, Bend
131. pv: 0km, Bend
132. pv: 0km, Bend
133. pv: 0km, Bend
134. pv: 30,5km, Obsidian
135. pv: 39km, Big Lake Youth Camp
136. pv: 36km, North Cinder Peak
137. pv: 43,5km, Olallie Lake
138. pv: 48,5km, Timothy Lake
139. pv: 34km, Timberline Lodge
140. pv: 35km, Salvation Spring
141. pv: 39km, Cascade Locks --> Trout Lake
142. pv: 33km, Bear Lake
143. pv: 50,5km, Trout Creek
144. pv: 49km, Cascade Locks

Yhteensä:

788,5 kilometriä, 39,5 km per vaelluspäivä

Huomioita:

- Oregon tarjoili kaksi koko vaelluksen kivointa kaupunkia suhteellisen lähellä vaellusreittiä: Ashland ja Bend. Käymisen arvoisia molemmat!

- Anna hankki uudet ja koko vaelluksen parhaat kengät PCT-päiviltä. Altra Lone Peak 2.5:t (kuvassa jalassa) olisi luultavasti hankittu heti vaelluksen alkuun, mutta koska kantapäät ovat vaivanneet Annaa aiemminkin, kenkien ”zerodrop” hieman askarrutti. ”Termi” tarkoittaa sitä, että kantapää ja varpaat ovat samalla tasolla. Altrat ovat luultavasti suosituimmat vaelluskengät PCT -vaeltajien keskuudessa.

- Ylipäänsä koko vaelluksen aikana tuntui siltä, että luonto antoi juuri sen mitä ihminen kesti, että koko ajan mentiin äärirajoilla, että jos olisi ollut yksikin mäki, ylitettävä puu tai läpimentävä lumikenttä lisää, sitä ei vain olisi jaksanut enää. 

- Mutta sitten kuitenkin ihminen jaksaa ihmeellisen paljon vain ajattelemalla ”että kunhan nyt tämä yksi mäki mennään, vielä tämä pätkä tänään”. Ajatus ja askel kerrallaan.

- Jo vaelluksen alussa huomasi, että aina ajatusten harhaillessa jäljellä olevaan matkaan ja Kanadaan pääsyyn, alkoi rupeama tuntua jopa ylitsepääsemättömältä. Eteneminen on sitä helpompaa, erityisesti henkisesti, mitä vähemmän mietti matkan kokonaisuutta ja jakaa sen halittavempiin osiin. Yksi askel, puu, päivä ja etappi kerrallaan.

Lue lisää/Read more »

Pohjois-Kalifornian haasteet

0

Edellinen blogikirjoitus oli Sierra Citystä. Tuolloin matkaa oli taitettu n. kolme kuukautta. Nyt ynnäilemme Kalifornian loppuosan kokemuksia noin 836,5km:n matkalta, ja 25 pv:n ajalta.

Jos Sierra Nevada–vuoristo oli rankka, niin oli Pohjois-Kaliforniakin. Päivälämpötilat nousivat pitkälle yli hellelukemien. Ja jatkuvat isot nousut väsyttivät sekä fyysisesti että henkisesti.

Vähän väliä olimme laskeutumassa laaksossa olevaan kylään ja sitten tarpomassa sieltä takaisin ylös vuorille. Positiivista oli se, että kyliä oli taajaan. Virkistäytymismahdollisuudet ylipäätään auttoivat jaksamaan läpi ajoittain tylsänkin Pohjois-Kalifornian.

PCT:llä ei maisemien puolesta juuri tylsiä pätkiä ollut, mutta Pohjois-Kaliforniaan niitä osui joitakin muutaman päivän etappeja. Näistä ei tietenkään löytynyt yhtään kuvaa. :)

Tuntuu siltä, että keskustelupalstoilla PCT:stä puhuttaessa keskitytään ensimmäisen aavikko-osuuden vesitilanteesen, Sierra Nevada -vuoriston lumitilanteeseen, Oregonin helppouteen ja Washingtonin rankkoihin nousuihin.

Meidät, niin kuin monen muunkin, Pohjois-Kalifornia kuitenkin yllätti rankkuudellaan, ja pituudellaan. Odotimmme jo innokkaasti pääsyä Oregonin rajalle, uuden osavaltion ja etapin alkua. Mutta Pohjois-Kalifornia se vaan tuntui jatkuvan ja jatkuvan… (kaikkiaan 2703km). Tosin, osin etapin rankkuudesta on syyttäminen myös itseään - edelliseen verrattuna ka. päivämatka piteni yli 10km.

Onneksi Kalifornia tarjosi meille yhden tärkeän etapin saavuttamisen, vaelluksen puoliväli ylitettiin 2113 kilometrin kohdalla. Voi iloa! Tuolloin Anna totesi, että kesken ei enää jätetä! Oli huojentavaa ajatella, että edessä oli vähemmän kilometrejä kuin takana.

Yhteenveto:

95. pv: 11km, Sierra Buttes North
96. pv: 37,5km, East Hopkins Seep
97. pv: 49,5km, ?
98. pv: 46,5km, Belden
99. pv: 29,5km, Cold Spring
100. pv: 40,5km, Chester
101. pv: 0km, Chester
102. pv: 15km, NF Feather Creek
103. pv: 46,5km, Hat Creek
104. pv: 43,5km, Hat Creek Rim
105. pv: 23km, Burney
106. pv: 36km, Peavine Creek
107. pv: 40,5km, Gold Creek
108. pv: 42,5km, Squaw Valley
109. pv: 25km, Shasta
110. pv: 16km, ?
111. pv: 40,5km, Deadfall Lake
112. pv: 45km, Scott Mountains
113. pv: 41,5km, Statue Lake
114. pv: 14,5km, Etna
115. pv: 22,5km, Small Lake
116. pv: 44,5km, Cliff Valley
117. pv: 34km, Middle Devils Peak
118. pv: 46,5km, Donomore Meadows
119. pv: 45km, Ashland

Yhteensä: 836,5km/ 35km per vaelluspäivä.

Huomioita:


- Jalat menivät joillakin todella huonoon kuntoon. Yhdellä irlantilaisella basehyppääjällä kuoriutuivat jalkapohjat. Muista pitää jalat mahdollisimman kuivina tai ei ainakaan jatkuvasti märkinä. Muutoin koet karseaa hajua ja tuskallista matkantekoa.

- Anna osti Shasta -nimisestä kaupungista kenkiinsä uudet (vähän kalliimmat, muttei paremmat) pohjalliset. Tämä osoittautui katastrofiksi - noin 100 mailin aikana kantapäät tulivat niin kipeiksi, että seuraavat parisataa mailia menivät ilman pohjallisia.

- Tuomas hankki viimeiset kenkänsä Shastasta. Riittävästi neulaa ja lankaa pitivät ne jotakuinkin kasassa Kanadaan asti. Anna puolestaan vaihtoi loppumatkan aikana kenkiään useammin kuin t-paitaansa (Anna pärjäsi koko vaelluksen samalla paidalla).

- Pohjois-Kalifornian nousuihin kannattaa lähteä mahdollisimman ajoissa, välttää päivän kuumimmat tunnit ja jatkaa matkaa ilta-auringon saattelemana päivän viiletessä. Esimerkiksi Sierra Citystä lähdimme polulle iltakuudelta ja leriydyimme vasta aamuyön puolella.

Lue lisää/Read more »

Sierran lumet takana

4

Olemme vihdoin n. kuukauden ja puolikkaan jälkeen jättäneet Sierran korkeimmat ja lumisimmat huiput taaksemme.

Etappi vaati paljon, mutta myös tarjosi niin kovin paljon enemmän. Lumiset olosuhteet, nousut ja laskut, aurinkoiset päivät ja jäätävät yöt tekivät etenemisestä ajoittain todella raskasta ja päiväetapit kutistuivat välillä puoleen siitä mihin oltiin totuttu tai mitä suunniteltu.

Mutta, kun on iltapäivän rämpinyt reiteen asti upottavassa lumessa, tuntuu seuraavan aamun näköala palkintona vielä paremmalta. Kaiken vaivan arvoiselta. On jaettu niin turhautumisen kuin ilon kyyneliä.

Olemme ehdottomasti tyytyväisiä päätökseemme jatkaa suoraan vuoristoon, emmekä pitäneet taukoa tai siirtyneet 'vehreimmille' poluille. Näin saamme kokea reitin yhtäjaksoisesti alusta loppuun - tuntuu ennemmän läpivaellukselta.

Parhaillaan olemme kilometrin 1913 kohdalla ja lepuuttamassa mieltä ja ruumista Sierra Cityn vehreissä maisemissa. 

Pieni, muutaman sadan asukkaan kylä lepää kauniiden kukkuloiden ympäröimässä laaksossa. Majapaikkanamme tällä kertaa ihanan Susanin koti, idyllinen River Haven.

Yhteenveto:

52. pv: 14,5km, Glenn Pass
53. pv: 24km, Pinchot Pass
54. pv: 16km, Mather Pass, jäätävän kylmä yö
55. pv: 26km, Bishop Pass Trail jnct
56. pv: 19km, Bishop
57. pv: 0km, Bishop
58. pv: 0km, Bishop
59. pv: 0km, Bishop
60. pv: 23,5km, Kings River & Muir Pass
61. pv: 26,5km, Evolution Meadow
62. pv: 32km, Bear Creek
63. pv: 19km, Vermillion Valley Resort
64. pv: 21,5km, Lake Virginia
65. pv: 26,5km, Mammoth Lakes
66. pv: 0km, Mammoth Lakes
67. pv: 0km, Mammoth Lakes
68. pv: 0km, Mammoth Lakes
69. pv: 9,5km, Rainbow Falls
70. pv: 27,5km, Thousand Island Lake
71. pv: 29km, Tuolumne Meadows
72. pv: 28km, Sunset Creek
73. pv: 19km, Half Dome, Yosemite Valley
74. pv: 0km, Yosemite Valley, backpacker cg
75. pv: 0km, Bridalveil Campground
76. pv: 12km, Yosemite Valley, backpacker cg
77. pv: 0km, Yosemite Valley
78. pv: 0km, Tioga Campground
79. pv: 28km, Miller Lake
80. pv: 24km, Small Lake
81. pv: 24km, ?
82. pv: 43km, Sonora Pass
83. pv: 0km, Bridgeport
84. pv: 17,5km, East Fork Carson Creek
85. pv: 40km, Eagle Creek
86. pv: 37,5km, Highway 88
87. pv: 22,5km, South Lake Tahoe
88. pv: 0km, South Lake Tahoe
89. pv: 18km, Gilmore Lake
90. pv: 32km, Barker Meadow
91. pv: 28,5km, Granite Chief
92. pv: 22,5km, Truckee
93. pv: 33,5km, Lacey Peak
94. pv: 32km, Sierra City

Yhteensä: 776,5km/ 25km per vaelluspäivä

Huomioita:

- Kun on tottunut rinkan painoon, on helppo huomaamattaan lisätä kuormaa pienillä esineillä. Meille mukaan on tarttunut mm. deodorantti, rasvoja ja nestesaippuaa. Jälkimmäistä oli välillä useampi purkillinen.



- Olemme pikkuhiljaa karsineet kuormaa samalla kun lumen määrä on vähentynyt ja olemme laskeutuneet kohti merenpintaa. Viimeisetkin talvivaellusvarusteet on nyt postitettu tukikohtaan Los Angelesiin. Kuormasta on siis poistettu talvitakit, jääraudat ja -hakut ja hanskat. Samalla on karsittu purnukoiden määrää ja kirjaimellisesti viilattu grammoja mm. deodoranttipurkkia ja aurinkorasvapuikkoa leikkaamalla. Tilalle on tullut vain hyttysverkot, sillä inisijöiden määrä näyttäisi olevan nousussa. Rinkat tuntuvat, ja ovat merkittävästi kevyemmät.



- Tuomas sai valmistajalta takuuseen uuden rinkan. Bergansin Trysil 65:n runko kului rinkkakankaan läpi. Uusi Helium 55 on edellistä vieläkin kevyempi. Painoa vain kilo. Samalla pehmusteet ovat kutistuneet ja kantotuntuma muuttunut hieman, mutta kun kantamusten kokonaispaino on myös pudonnut, ei mukavuudesta ole joutunut tinkimään. Asioiden hoitaminen sujui n. kymmenellä sähköpostilla ja uusi rinkka toimitettiin käytännössä ovelle, tällä kertaa Truckeessa sijaitsevan (anniskelu)ravintolan ovelle.

- Sen sijaan, kenkien osalta La Sportivan kanssa takuuasioiden hoitaminen ei ole ollut ollenkaan yhtä sujuvaa. 140 mailin/ 225km jälkeen repsahtaneet kengät olisi takuukäytönnön mukaisesti lähetettävä arvioitavaksi - hieman hankalaa, kun kyseessä on ainoat olemassa olevat tossut.

- Rinkkojen lisäksi myös reissaajien paino on pudonnut. Puntarilla ei ole käyty, mutta molempien vyötärölinja on kaventunut merkittävästi. Vuoristossa ei yksinkertaisesti jaksanut kantaa riittävästi ruokaa korvaamaan jokaista kulunutta kaloria. Kaupungeissa vajetta pyritään aina parhaan mukaan korjaamaan. Katsotaan mitä painolle tapahtuu, kun maasto edessä tasoittuu.

Lue lisää/Read more »

Viikko vuoristossa

2

Viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen olemme siirtyneet virallisesti pois aavikolta. Sen myötä, pari asiaa on muuttunut.

Rinkan paino on noussut sen jälkeen, kun siirryimme Sierra Nevada vuoristoon. Parista kevyemmästä vaatekappaleesta luovuttiin ja niiden tilalle rinkkaan on nyt ilmestynyt talvivaellusvarusteita: untuvatakit, Annalle kuoritakki (Tuomas kantoi omaansa mukana koko matkan) sekä vaellusraudat kenkiin ja vaellusjäähakut jyrkille ja/tai jäisille osuuksille.

Lisäksi mukana on ns. karhukanisterit, molemmille omat, jotka vaaditaan tietyissä osin Sierraa. Sääntöjen mukaan, ja sakon uhalla, kaikki ruoat ja muut tuoksuvat esineet on leiriydyttäessä pakattava niihin. Näin eväät säilyvät koskemattomina eivätkä villieläimet totu ihmisravintoon. 

Olemme myös saanet rutkasti kosketusta talvivaeltamiseen, ja myös jonkin verran leiriytymiseen. Tämä on yksi syy miksi osa vaeltajista valitsee myöhemmän aloituspäivän - ei tarvitse vaeltaa läpi lumen.

Jäähakuille ja vaellusraudoille on jo ollut käyttöä, kun yritimme huiputtaa Mt. Whitneyä. Valitettavasti Tuomaksen kunto loppui kesken matkan ja palasimme takaisin 'perusleiriin'.

Ensimmäisen vuoristoviikon aikana nousimme myös PCT:n korkeimman kohdan, Forester Passin (13200 jalkaa/ 4023m), yli. Olimme onnekkaita, sillä saimme kokea tuon ylityksen muiden vaeltajien kanssa, joista kaksi erittäin kokeneita vuoristo-oppaita. Se rauhoitti mieltä ja antoi rutkasti varmuutta omaan toimintaan. Hakut ja erityisesti jääraudat osoittautuivat tärkeiksi.

Yhteenveto päivämatkoista:

41. pv: 0km, Kennedy Meadows, Lone Pine tarvikehaku
42. pv: 24km, South Fork Kern River, kohti Sierra Nevada vuoristoa
43. pv: 23km, Death Canyon Creek
44. pv: 31km, Cottonwood Pass
45. pv: 26,5km, Crabtree Meadows
46. pv: 18km, Crabtree Meadow Ranger Station & Mt Whitney yritys
47. pv: 20km, Forrester Pass
48. pv: 14,5km, Middle Vidette
49. pv: 15km, Bishop
50. pv: 0km, Bishop
51. pv: 0km, Bishop

Yht. 172km, 21,5km per vaelluspäivä.

Huomioita:

- Salomon Speedcross 3:set ovat osoittautuneet mainioiksi vaelluskengiksi myös lumella. Pitoa löytyy uskomattomat määrät, paitsi jäällä, jolloin otetaan käyttöön vaellusraudat. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme jämerämpiin Kahtoola KTS -rautoihin, kevyempien Microspikes:ien sijaan. Onneksi! Vaikka hintaa on tuplat, kunnon raudat tuovat lisää varmuutta, etenkin jyrkillä osuuksilla.  Eli kenkä-rauta -yhdistelmä toimii. 

- Kalvottomina kenkämme kyllä kastuvat helposti, mutta myös kuivuvat perinteistä vaelluskenkää nopeammin. Ja jälkimmäisiä käyttävillä tuntui myös olevan varpaat märkänä.

- Lumiset olosuhteet edellyttävät suunnittelemaan päivän tarkemmin. Matkaan on lähdettävä ajoissa, jotta pääsee etenemään hankikantoisilla. Iltapäivään mennessä aurinko on ehtinyt lämmittää lumipeitteen niin pitkälle, ettei se enää kanna vaeltajaa. 

- Päivämatkat lyhenevät merkittävästi - aavikolle verrattuna meidän keskimääräiset päiväkilometrit ovat tippuneet n. 30km:stä 20km:iin.

- Myös leiritymiskorkeuteen on hyvä kiinniittää huomiota, ja suunnitella päivämatkat sen mukaisesti. Mitä alempana pystyt leiriytymään, sitä vähemmän kohtaat lunta ja jäätä, ja sitä lämpimämpiä (tai vähemmän kylmiä) yöt ovat.

Lue lisää/Read more »

Neljännes vaellusta takana

0

Olemme vaeltaneet yhteensä 1030,5km ja majailemme tällä hetkellä Kennedy Meadowsissa. Aavikko-osuus on virallisesti ohi, vaikka se ei lämpötilallaan meitä uuvuttanutkaan. Anna jopa paleli aavikolla. Seuraavaksi edessä siintää Sierra Nevada.

Lähiviikkojen suunnitelmat ovat vielä auki. Nimensä mukaisesti lunta Sierra Nevada -vuoristossa (suom. luminen vuoristo) on talven jäljiltä vielä runsaasti ja uusi myrskyrintama osuu vuoristoon seuraavien päivien aikana.

Ennusteet lupaavat 30 - 90 cm uutta lunta. Polku peittynee ja eteneminen hidastuu merkittävästi. Lopullinen lumisaldo vaikuttaa suunnitelmiin. Jo nykyisilläkin lumilla eteneminen hidastuu keskipäivään mennessä, kun lumipeite pehmenee ja alkaa pettämään askeleen alla.

Osa vaeltajista pitää pari viikkoa taukoa, osa siirtyy pohjoisemmaksi, jopa Oregonin osavaltion puolelle saakka, ja muutamat odottavat vain myrskyn loppua ja lähtevät vuoristoon mahdollisimman pian.

Pari päivää sitten Posti-Pate toimitti meille uudet kengät ja lämmintä vaatetta. Kiitos Tuomaksen veljelle Teemulle postittamisesta. Pakettiin sisältyi myös muutama mukava, ja mielenkiintoinenkin yllätys. Lisäksi olemme tilanneet uusia varvassukkia, koska ne ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi, joskaan eivät kaikkein kestävimmiksi, sekä jäähakut jyrkimpiä osuuksia silmälläpitäen.

Yhteenveto menneistä päivistä:

31. pv: 30km, Tehachapi & Santa Fe Motel
32. pv: 13,5km, päivävaellus Tehachapista, Cameron Rd - Tehachapi Willow Rd
33. pv: 27km, Golden Oaks Spring, Cheryl Strayed:n jalanjäljissä
34. pv: 33,5km, Cottonwood Creek
35. pv: 43km, Bird Spring Pass, ylös, alas, sadetta, ylös ja alas jne.
36. pv: 33,5km, Walker Pass
37. pv: 48km, Chimney Creek, vertikaalista nousua 2,2km
38. pv: 35km, Kennedy Meadows
39. pv: 0km, Ridgecrest
40. pv: 0km, Ridgecrest

Yht. 263,5km, 33km per vaelluspäivä.

Huomioita:

- Mieluummin vaeltaisimme jyrkkää hyväkuntoista ylämäkeä kuin huonokuntoista alamäkeä. 

- Vaeltajannälkä kasvaa. Vaikka ottaisimme ruokaa kuinka paljon tahansa,  ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen on  valmis tyhjentämään muonasäkkinsä sisällön. Etenkin pikkupurtavaa tuntuu aina haluavan enemmän.

- Vanhoista, jo nyt hylätyistä kengistä oli kadonnut kimmoisuus. Tuomaksen Haglöfs Hybridit olivat jo täynnä reikiä ja nauhalenkit hajoilivat, Annan Asicsit kestivät hyvin. Molempien pohjissa oli vielä kulustuspintaa jäljellä. 

- Kun kroppa kestää tällaisen koettelemuksen, ei enää ole niin merkityksellistä miltä se näyttää. Suhde omaan kroppaan on muuttunut kiitollisemmaksi, kunnioittavammaksi.

- Vaikka polku onkin hyvässä kunnossa, joka päivä saa haastaa itseään - PCT ei missään nimessä ole puistokävely.

Ps. Lunta ei tullutkaan ennusteiden mukaisesti ja olemme lähdössä kohti Sierraa juuri nyt. Lunta kyllä on, mutta uutta ei onneksi satanut kuin nimeksi. Jännittyneenä odotamme virallista vuoristovaellusosuutta. :)

Lue lisää/Read more »

Onko vielä pitkä matka?

0

On.

Kanadaan on vielä reilusti yli 3000 km. Siitä huolimatta sitä aina yllättyy positiivisesti, kun katsoo kuluneen viikon, tai viikkojen kilometrisaldoa.

Alla menneen kahden viikon päivämatkat ja yöpymispaikat:

16. pv: 37km, Splinters Cabin
17. pv: 34,5km, harjanteella puuskaisessa tuulessa
18. pv: 37km, Cajon Junction, McDonalds & Best Western
19. pv: 33,5km, Blue Ridge, ylämäkeen, kova tuuli, myös yöllä
20. pv: 8km, Wrightwood, Pine Motel
21. pv: 21,5km, Wrightwood, päiväretki Vincent Gap - Acorn Trail
22. pv: 35km, Baden-Powell, jyrkkää ja lunta
23. pv: 38km, Mill Creek Fire Station
24. pv: 41,5km, Acton KOA
25. pv: 17,5km, Aqua Dulce, "Hiker Heaven"
26. pv: 0km, Aqua Dulce
27. pv: 40km, Green Valley & Casa de Luna
28. pv: 9,5km, Upper Shake
29. pv: 40km, Hiker Town
30. pv: 38,5km, Tylerhorse Canyon, kovaa tuulta ja hiekkaa

Yht. 431,5km, 31km per vaelluspäivä

Kuluneet kaksi viikkoa ovat tuoneet mukanaan uusia kokemuksia.

Olemme ensimmäistä kertaa edenneet jo useamman päivän muiden vaeltajien kanssa. Kohtaamme muita kulkijoita päivittäin, mutta alaskalaisen "Sunrise Chatterbox", hollantilaisen "Still Smiling", kanadalaisten "Terrence and Phillip" ja sveitsiläisen "Teton" kanssa vauhti ja ajatukset osuvat hyvin yksiin, ainakin lähes. Kanadalaisten vauhti on meille usein liikaa. He yleensä lähtevätkin liikkeelle myöhemmin tai tulevat leiriin muita ennen, monesti sekä että. 

Muiden kanssa vaeltaminen tuo mukavaa vaihtelua ja myös helpottaa vaeltamista, jos haluaa ylläpitää nopeaa vauhtia - kirittäjiä on enemmän.

On ollut mieluisaa tavata ja erityisesti nyt saada tutustua muihin kulkijoihin.

Toinen uusi kokemus on ollut ns. nollapäivä, eli välipäivä. Pidimme ensimmäisen ns. Hiker Heavenissä, tai Vaeltajien Onnelassa. Välipäivien merkitys korostuu, etenkin kun päivittäiset kilometrit lisääntyvät ja vakiintuvat.

Päivän aikana pidettävien taukojen lisäksi välillä on hyvä nostaa jalat ylös pidemmäksi aikaa. Lihasten lisäksi latautuu myös mieli.  Parhaillaan lataillaan Tehachapi -nimisessä kylässä.

Muuta mielenkiintoista:

- Vaellussateenvarjo on osoittautunut erittäin onnistuneeksi hankinnaksi.   Hopeanvärisenä se suojaa auringolta ja mahdollistaa hatuttomana vaeltamisen ja vähentää hikoilua ja siten myös nestetarvetta. Toimii myös sateella, jolloin välttää hikoiluttavan sadetakin käytön.

- Yhden käden sormet eivät riitä laskemaan tavattujen kalkkarokäärmeiden määrää. Hyvin on selvitty nopeasti ohittamalla tai häätämällä käärme pois polulta.

- Nuudelikeitto on kerran kaatunut telttaan. Tästäkään syystä teltassa ei pitäisi kokata tai syödä.

- PCT vaeltajille annetaan, tai yleensä muodostuu sattumien kautta ns. vaellusnimi, "trail name". Se voi juontaa juurensa esimerkiksi johonkin hokemaasi, kömmähdykseesi tms. Annan vaeltajanimeä työstetään vielä, mutta Tuomakselta sellainen jo löytyy. Sen alkuperä juontaa juurensa strategisesti rikkinäiseen havaijipaitaan.

Iloisin PCT-terveisin,

Anna ja Tuomas "Nipple"

Lue lisää/Read more »