Viikko vuoristossa

Viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen olemme siirtyneet virallisesti pois aavikolta. Sen myötä, pari asiaa on muuttunut.

Rinkan paino on noussut sen jälkeen, kun siirryimme Sierra Nevada vuoristoon. Parista kevyemmästä vaatekappaleesta luovuttiin ja niiden tilalle rinkkaan on nyt ilmestynyt talvivaellusvarusteita: untuvatakit, Annalle kuoritakki (Tuomas kantoi omaansa mukana koko matkan) sekä vaellusraudat kenkiin ja vaellusjäähakut jyrkille ja/tai jäisille osuuksille.

Lisäksi mukana on ns. karhukanisterit, molemmille omat, jotka vaaditaan tietyissä osin Sierraa. Sääntöjen mukaan, ja sakon uhalla, kaikki ruoat ja muut tuoksuvat esineet on leiriydyttäessä pakattava niihin. Näin eväät säilyvät koskemattomina eivätkä villieläimet totu ihmisravintoon. 

Olemme myös saanet rutkasti kosketusta talvivaeltamiseen, ja myös jonkin verran leiriytymiseen. Tämä on yksi syy miksi osa vaeltajista valitsee myöhemmän aloituspäivän - ei tarvitse vaeltaa läpi lumen.

Jäähakuille ja vaellusraudoille on jo ollut käyttöä, kun yritimme huiputtaa Mt. Whitneyä. Valitettavasti Tuomaksen kunto loppui kesken matkan ja palasimme takaisin 'perusleiriin'.

Ensimmäisen vuoristoviikon aikana nousimme myös PCT:n korkeimman kohdan, Forester Passin (13200 jalkaa/ 4023m), yli. Olimme onnekkaita, sillä saimme kokea tuon ylityksen muiden vaeltajien kanssa, joista kaksi erittäin kokeneita vuoristo-oppaita. Se rauhoitti mieltä ja antoi rutkasti varmuutta omaan toimintaan. Hakut ja erityisesti jääraudat osoittautuivat tärkeiksi.

Yhteenveto päivämatkoista:

41. pv: 0km, Kennedy Meadows, Lone Pine tarvikehaku
42. pv: 24km, South Fork Kern River, kohti Sierra Nevada vuoristoa
43. pv: 23km, Death Canyon Creek
44. pv: 31km, Cottonwood Pass
45. pv: 26,5km, Crabtree Meadows
46. pv: 18km, Crabtree Meadow Ranger Station & Mt Whitney yritys
47. pv: 20km, Forrester Pass
48. pv: 14,5km, Middle Vidette
49. pv: 15km, Bishop
50. pv: 0km, Bishop
51. pv: 0km, Bishop

Yht. 172km, 21,5km per vaelluspäivä.

Huomioita:

- Salomon Speedcross 3:set ovat osoittautuneet mainioiksi vaelluskengiksi myös lumella. Pitoa löytyy uskomattomat määrät, paitsi jäällä, jolloin otetaan käyttöön vaellusraudat. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme jämerämpiin Kahtoola KTS -rautoihin, kevyempien Microspikes:ien sijaan. Onneksi! Vaikka hintaa on tuplat, kunnon raudat tuovat lisää varmuutta, etenkin jyrkillä osuuksilla.  Eli kenkä-rauta -yhdistelmä toimii. 

- Kalvottomina kenkämme kyllä kastuvat helposti, mutta myös kuivuvat perinteistä vaelluskenkää nopeammin. Ja jälkimmäisiä käyttävillä tuntui myös olevan varpaat märkänä.

- Lumiset olosuhteet edellyttävät suunnittelemaan päivän tarkemmin. Matkaan on lähdettävä ajoissa, jotta pääsee etenemään hankikantoisilla. Iltapäivään mennessä aurinko on ehtinyt lämmittää lumipeitteen niin pitkälle, ettei se enää kanna vaeltajaa. 

- Päivämatkat lyhenevät merkittävästi - aavikolle verrattuna meidän keskimääräiset päiväkilometrit ovat tippuneet n. 30km:stä 20km:iin.

- Myös leiritymiskorkeuteen on hyvä kiinniittää huomiota, ja suunnitella päivämatkat sen mukaisesti. Mitä alempana pystyt leiriytymään, sitä vähemmän kohtaat lunta ja jäätä, ja sitä lämpimämpiä (tai vähemmän kylmiä) yöt ovat.