Jos vierailet Guatemalassa ja erityisesti Antiguassa, ja retkeily kuuluu kiinnostuksesi kohteisiin (tai vaikka ei kuuluisikaan), niin Acatenango -nimisen tulivuoren (3976m) huiputtaminen lukee todennäköisesti tehtävälistallasi. Niin myös meidän.
Valitettavasti Anna sairastui parasiittiin heti Antiguaan saavuttuamme, joten jouduimme lykkäämään retkeilysuunnitelmia muutamalla päivällä. Kun vointi parani, päätimme lähteä vuoren valloitukseen.
Useimmat ottavat mukaansa oppaan - me päätimme lähteä matkaan ilman. Kuulimme aiemmin matkan varrella eräältä Acatenangon huiputtaneelta, että reitti on helppo eikä opasta tarvita. Meitä varoiteltiin ryöstön mahdollisuudesta, mutta päätimme jättää arvoesineet hotelliin ja lähteä matkaan. Tiesimme myös, että Acatenangon alueelle on kesästä 2015 alkaen peritty muutaman euron pääsymaksu, joten arvelimme sen rauhoittaneen tilannetta vorojen osalta. Ilman opasta uskalsimme lähteä myös siitä syystä, että kyseessä oli vain yhden yön vaellus, joten pitkistä välimatkoista ei ollut kysymys. Kaikkiaan tuntuu, että ihmismieli hallitsee itsensä ohjailun.
Haimme edellisiltana eväät ja kaasua keittimeen sekä pari kertakäyttösadeponchoa. Pakkasimme mukaan lähes kaikki mukanamme olleet (lähinnä kesä-) vaatteet ja retkeilyvarusteet, mukaan lukien yhden makuupussin. Rantalomailijoina olimme tähän asti pärjänneet yhdellä täkin mallisella makuupussilla, mutta nyt hieman jännitti miten jäässä sitä tulee olemaan.
Lähdimme aamusta matkaan, ensiksi kahdella kanabussilla ja loppumatkan liftaten. Reitti alkaa läheltä La Soledadin kylää, Acatenangon pohjoispuolella.
Ja ei kun kapuamaan. Reitti alkoi kunnon irtohiekkapätkällä, jossa eteneminen oli melko raskasta. Tämän jälkeen meno helpotti, kun nousimme vehreän kasvuston ja mäntymetsien läpi korkeammalle.
Noin kuuden tunnin kapuamisen jälkeen pääsimme perusleiriin, jossa katsoisimme auringonlaskun, ja johon jättäisimme tavaramme aamuyöstä alkavan huipulle nousun ajaksi. Perusleiriin n. 3700 metriin paistoi aurinko siniseltä taivaalta, tehden olosuhteista todella kuumat (ja lämpöhalvauspotentiaaliset). Laitoimme teltan päälle avaruushuovan, joka toi huomattavan helpotuksen ja varjoisan paikan lepäilyyn.
Parin tunnin päästä perusleiriin tuli oppaiden mukana tulleet retkeilijät ja leiri täyttyikin miltei jokaista tarjolla olevaa telttapaikkaa myöten.
Jyrkkään rinteeseen rakennetuilla leiripaikoilla kelpasi keitellä iltapalarusinariisit. Auringonlasku oli yksi hienoimmista, joita olemme nähneet.
Viereinen Fuego lisäsi dramatiikkaa säännöllisellä laavashowllaan.
Yö meni yllättävän hyvin, emmekä onneksi palelleet. Neljän aikaan aamuyöstä lähdimme kapuamaan kohti huippua otsalamppujemme valossa. Välillä näytimme tietä myös muille kapuajille, jotka eivät ilmeisesti olleet saaneet ohjetta ottaa valoa mukaan. Vaikka sitä todella tarvitsi. Tälläkin pätkällä oli paikoin irtonaista laavakiveä, joka teki etenemisestä hitaampaa ja raskaampaa. Vajaan tunnin kapuamisen jälkeen olimme huipulla juuri ennen auringonnousua. Mahtavat maisemat!
Huipulla tuuli navakasti, nopeuttaen käsien sinertymistä. Reilu puolituntinen riitti, jonka jälkeen polku takaisin perusleiriin houkutteli. Leirin purku ja laskeutuminen, johon meni kaikkiaan noin kolme tuntia. Ja tienposkesta kyyti takaisin puhtaisiin lakanoihin.
Huomioita:
- Ehdottomasti käymisenarvoinen.
- Huiputtaminen on suht helppoa ilman opasta. Reitti on helppo - kaikki polut vievät huipulle, mutta joitakin pitkin saatat joutua kiertämään hieman pidemmin. Kerran jouduimme turvautumaan arpaonneen. Topografisia karttoja ei ollut saatavilla.
- Alkumatkan irtohiekkaosuus on hieman haastava, mutta älä turhaudu, se kestää vain noin tunnin.
- Suosittelemme yöpymistä vuorella, vaikka päiväretkikin on mahdollinen. Yöpyminen mahdollistaa auringonlaskun ja -nousun näkemisen. Öiset laavapurkaukset ovat myös kokemisen arvoisia, joskaan niitä ei voi tilata juuri omalle retkelleen.
- Telttasi (jos et vuokraa) säästämiseksi, kannattaa teltan alle ottaa mukaan suojapressu tms., sillä perusleirin maamateriaali on erittäin kuluttavaa laavakiveä.
- 'Leave no trace' pätee täälläkin. Vaikka pääsymaksuja kerätäänkin, vuorella ei ole (vielä 2016 keväällä) täysimittaista jätehuoltoa eikä myöskään vessoja. Ota mukaasi kaikki mitä sinne veitkin, kaikki sellainen mitä et ole laittanut suustasi sisään. Tee näin, vaikka muut eivät niin tekisikään. Vuorella on jo nyt melkoinen määrä jätettä.
- Virallista vesihuoltoa vuorella ei ollut, joten varaa riittävästi mukaan jo kaupungista lähtiessäsi. Meille riitti 4 litraa per seikkailija (sis. ruoanlaittovedet). Lähtöpaikalla voi myös täydentää juomavarastojaan, mutta sen varaan ei kannata laskea.
Varusteista:
- Lenkkikengät ovat riittävät varuste, et tarvitse välttämättä vaelluskenkiä. Ihmisiä meni huipulle Converseissakin, joten älä jätä tätä väliin vaikkei mukana olekaan kaikkia viimeisen päälle varusteita.
- Selvisimme hyvin kerrospukeutumalla, vaikkeivat vaatteemme retkeilytarkoitukseen olleet alunperin suunniteltukaan. Sanottava on kuitenkin, että vältyimme sateelta.
- Navakka tuuli huipulla on syytä huomioida. Tuomaksen poncho jäätyi ja repeili palasiksi, joten tuulensuojaksi siitä ei ollut. Tässäkin tilanteessa kevyt avaruushuopa auttoi paljon.
- Ota hanskat mukaan, tai osta lähtöpaikan myyjiltä. Tai, mikäli hanskoille ei ole reissullasi muuta käyttöä, niin merinovillasukat ajavat asian oikein hyvin. (Merino)villasukat ovat muutoinkin reissulla hyödylliset esim. ilmastoidussa yöbussissa matkatessa.
- Jos sinulla ei ole omia retkeilytarvikkeita mukana (teltta, makuupussi, -alusta), niitä voi vuokrata Antiguasta. Vielä lähtöpaikalla on mahdollista täydentää varustustaan paikallisten myymillä pipoilla, hanskoilla ja vaelluskepeillä.
