Viikko vuoristossa

2

Viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen olemme siirtyneet virallisesti pois aavikolta. Sen myötä, pari asiaa on muuttunut.

Rinkan paino on noussut sen jälkeen, kun siirryimme Sierra Nevada vuoristoon. Parista kevyemmästä vaatekappaleesta luovuttiin ja niiden tilalle rinkkaan on nyt ilmestynyt talvivaellusvarusteita: untuvatakit, Annalle kuoritakki (Tuomas kantoi omaansa mukana koko matkan) sekä vaellusraudat kenkiin ja vaellusjäähakut jyrkille ja/tai jäisille osuuksille.

Lisäksi mukana on ns. karhukanisterit, molemmille omat, jotka vaaditaan tietyissä osin Sierraa. Sääntöjen mukaan, ja sakon uhalla, kaikki ruoat ja muut tuoksuvat esineet on leiriydyttäessä pakattava niihin. Näin eväät säilyvät koskemattomina eivätkä villieläimet totu ihmisravintoon. 

Olemme myös saanet rutkasti kosketusta talvivaeltamiseen, ja myös jonkin verran leiriytymiseen. Tämä on yksi syy miksi osa vaeltajista valitsee myöhemmän aloituspäivän - ei tarvitse vaeltaa läpi lumen.

Jäähakuille ja vaellusraudoille on jo ollut käyttöä, kun yritimme huiputtaa Mt. Whitneyä. Valitettavasti Tuomaksen kunto loppui kesken matkan ja palasimme takaisin 'perusleiriin'.

Ensimmäisen vuoristoviikon aikana nousimme myös PCT:n korkeimman kohdan, Forester Passin (13200 jalkaa/ 4023m), yli. Olimme onnekkaita, sillä saimme kokea tuon ylityksen muiden vaeltajien kanssa, joista kaksi erittäin kokeneita vuoristo-oppaita. Se rauhoitti mieltä ja antoi rutkasti varmuutta omaan toimintaan. Hakut ja erityisesti jääraudat osoittautuivat tärkeiksi.

Yhteenveto päivämatkoista:

41. pv: 0km, Kennedy Meadows, Lone Pine tarvikehaku
42. pv: 24km, South Fork Kern River, kohti Sierra Nevada vuoristoa
43. pv: 23km, Death Canyon Creek
44. pv: 31km, Cottonwood Pass
45. pv: 26,5km, Crabtree Meadows
46. pv: 18km, Crabtree Meadow Ranger Station & Mt Whitney yritys
47. pv: 20km, Forrester Pass
48. pv: 14,5km, Middle Vidette
49. pv: 15km, Bishop
50. pv: 0km, Bishop
51. pv: 0km, Bishop

Yht. 172km, 21,5km per vaelluspäivä.

Huomioita:

- Salomon Speedcross 3:set ovat osoittautuneet mainioiksi vaelluskengiksi myös lumella. Pitoa löytyy uskomattomat määrät, paitsi jäällä, jolloin otetaan käyttöön vaellusraudat. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme jämerämpiin Kahtoola KTS -rautoihin, kevyempien Microspikes:ien sijaan. Onneksi! Vaikka hintaa on tuplat, kunnon raudat tuovat lisää varmuutta, etenkin jyrkillä osuuksilla.  Eli kenkä-rauta -yhdistelmä toimii. 

- Kalvottomina kenkämme kyllä kastuvat helposti, mutta myös kuivuvat perinteistä vaelluskenkää nopeammin. Ja jälkimmäisiä käyttävillä tuntui myös olevan varpaat märkänä.

- Lumiset olosuhteet edellyttävät suunnittelemaan päivän tarkemmin. Matkaan on lähdettävä ajoissa, jotta pääsee etenemään hankikantoisilla. Iltapäivään mennessä aurinko on ehtinyt lämmittää lumipeitteen niin pitkälle, ettei se enää kanna vaeltajaa. 

- Päivämatkat lyhenevät merkittävästi - aavikolle verrattuna meidän keskimääräiset päiväkilometrit ovat tippuneet n. 30km:stä 20km:iin.

- Myös leiritymiskorkeuteen on hyvä kiinniittää huomiota, ja suunnitella päivämatkat sen mukaisesti. Mitä alempana pystyt leiriytymään, sitä vähemmän kohtaat lunta ja jäätä, ja sitä lämpimämpiä (tai vähemmän kylmiä) yöt ovat.

Lue lisää/Read more »

Neljännes vaellusta takana

0

Olemme vaeltaneet yhteensä 1030,5km ja majailemme tällä hetkellä Kennedy Meadowsissa. Aavikko-osuus on virallisesti ohi, vaikka se ei lämpötilallaan meitä uuvuttanutkaan. Anna jopa paleli aavikolla. Seuraavaksi edessä siintää Sierra Nevada.

Lähiviikkojen suunnitelmat ovat vielä auki. Nimensä mukaisesti lunta Sierra Nevada -vuoristossa (suom. luminen vuoristo) on talven jäljiltä vielä runsaasti ja uusi myrskyrintama osuu vuoristoon seuraavien päivien aikana.

Ennusteet lupaavat 30 - 90 cm uutta lunta. Polku peittynee ja eteneminen hidastuu merkittävästi. Lopullinen lumisaldo vaikuttaa suunnitelmiin. Jo nykyisilläkin lumilla eteneminen hidastuu keskipäivään mennessä, kun lumipeite pehmenee ja alkaa pettämään askeleen alla.

Osa vaeltajista pitää pari viikkoa taukoa, osa siirtyy pohjoisemmaksi, jopa Oregonin osavaltion puolelle saakka, ja muutamat odottavat vain myrskyn loppua ja lähtevät vuoristoon mahdollisimman pian.

Pari päivää sitten Posti-Pate toimitti meille uudet kengät ja lämmintä vaatetta. Kiitos Tuomaksen veljelle Teemulle postittamisesta. Pakettiin sisältyi myös muutama mukava, ja mielenkiintoinenkin yllätys. Lisäksi olemme tilanneet uusia varvassukkia, koska ne ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi, joskaan eivät kaikkein kestävimmiksi, sekä jäähakut jyrkimpiä osuuksia silmälläpitäen.

Yhteenveto menneistä päivistä:

31. pv: 30km, Tehachapi & Santa Fe Motel
32. pv: 13,5km, päivävaellus Tehachapista, Cameron Rd - Tehachapi Willow Rd
33. pv: 27km, Golden Oaks Spring, Cheryl Strayed:n jalanjäljissä
34. pv: 33,5km, Cottonwood Creek
35. pv: 43km, Bird Spring Pass, ylös, alas, sadetta, ylös ja alas jne.
36. pv: 33,5km, Walker Pass
37. pv: 48km, Chimney Creek, vertikaalista nousua 2,2km
38. pv: 35km, Kennedy Meadows
39. pv: 0km, Ridgecrest
40. pv: 0km, Ridgecrest

Yht. 263,5km, 33km per vaelluspäivä.

Huomioita:

- Mieluummin vaeltaisimme jyrkkää hyväkuntoista ylämäkeä kuin huonokuntoista alamäkeä. 

- Vaeltajannälkä kasvaa. Vaikka ottaisimme ruokaa kuinka paljon tahansa,  ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen on  valmis tyhjentämään muonasäkkinsä sisällön. Etenkin pikkupurtavaa tuntuu aina haluavan enemmän.

- Vanhoista, jo nyt hylätyistä kengistä oli kadonnut kimmoisuus. Tuomaksen Haglöfs Hybridit olivat jo täynnä reikiä ja nauhalenkit hajoilivat, Annan Asicsit kestivät hyvin. Molempien pohjissa oli vielä kulustuspintaa jäljellä. 

- Kun kroppa kestää tällaisen koettelemuksen, ei enää ole niin merkityksellistä miltä se näyttää. Suhde omaan kroppaan on muuttunut kiitollisemmaksi, kunnioittavammaksi.

- Vaikka polku onkin hyvässä kunnossa, joka päivä saa haastaa itseään - PCT ei missään nimessä ole puistokävely.

Ps. Lunta ei tullutkaan ennusteiden mukaisesti ja olemme lähdössä kohti Sierraa juuri nyt. Lunta kyllä on, mutta uutta ei onneksi satanut kuin nimeksi. Jännittyneenä odotamme virallista vuoristovaellusosuutta. :)

Lue lisää/Read more »

Onko vielä pitkä matka?

0

On.

Kanadaan on vielä reilusti yli 3000 km. Siitä huolimatta sitä aina yllättyy positiivisesti, kun katsoo kuluneen viikon, tai viikkojen kilometrisaldoa.

Alla menneen kahden viikon päivämatkat ja yöpymispaikat:

16. pv: 37km, Splinters Cabin
17. pv: 34,5km, harjanteella puuskaisessa tuulessa
18. pv: 37km, Cajon Junction, McDonalds & Best Western
19. pv: 33,5km, Blue Ridge, ylämäkeen, kova tuuli, myös yöllä
20. pv: 8km, Wrightwood, Pine Motel
21. pv: 21,5km, Wrightwood, päiväretki Vincent Gap - Acorn Trail
22. pv: 35km, Baden-Powell, jyrkkää ja lunta
23. pv: 38km, Mill Creek Fire Station
24. pv: 41,5km, Acton KOA
25. pv: 17,5km, Aqua Dulce, "Hiker Heaven"
26. pv: 0km, Aqua Dulce
27. pv: 40km, Green Valley & Casa de Luna
28. pv: 9,5km, Upper Shake
29. pv: 40km, Hiker Town
30. pv: 38,5km, Tylerhorse Canyon, kovaa tuulta ja hiekkaa

Yht. 431,5km, 31km per vaelluspäivä

Kuluneet kaksi viikkoa ovat tuoneet mukanaan uusia kokemuksia.

Olemme ensimmäistä kertaa edenneet jo useamman päivän muiden vaeltajien kanssa. Kohtaamme muita kulkijoita päivittäin, mutta alaskalaisen "Sunrise Chatterbox", hollantilaisen "Still Smiling", kanadalaisten "Terrence and Phillip" ja sveitsiläisen "Teton" kanssa vauhti ja ajatukset osuvat hyvin yksiin, ainakin lähes. Kanadalaisten vauhti on meille usein liikaa. He yleensä lähtevätkin liikkeelle myöhemmin tai tulevat leiriin muita ennen, monesti sekä että. 

Muiden kanssa vaeltaminen tuo mukavaa vaihtelua ja myös helpottaa vaeltamista, jos haluaa ylläpitää nopeaa vauhtia - kirittäjiä on enemmän.

On ollut mieluisaa tavata ja erityisesti nyt saada tutustua muihin kulkijoihin.

Toinen uusi kokemus on ollut ns. nollapäivä, eli välipäivä. Pidimme ensimmäisen ns. Hiker Heavenissä, tai Vaeltajien Onnelassa. Välipäivien merkitys korostuu, etenkin kun päivittäiset kilometrit lisääntyvät ja vakiintuvat.

Päivän aikana pidettävien taukojen lisäksi välillä on hyvä nostaa jalat ylös pidemmäksi aikaa. Lihasten lisäksi latautuu myös mieli.  Parhaillaan lataillaan Tehachapi -nimisessä kylässä.

Muuta mielenkiintoista:

- Vaellussateenvarjo on osoittautunut erittäin onnistuneeksi hankinnaksi.   Hopeanvärisenä se suojaa auringolta ja mahdollistaa hatuttomana vaeltamisen ja vähentää hikoilua ja siten myös nestetarvetta. Toimii myös sateella, jolloin välttää hikoiluttavan sadetakin käytön.

- Yhden käden sormet eivät riitä laskemaan tavattujen kalkkarokäärmeiden määrää. Hyvin on selvitty nopeasti ohittamalla tai häätämällä käärme pois polulta.

- Nuudelikeitto on kerran kaatunut telttaan. Tästäkään syystä teltassa ei pitäisi kokata tai syödä.

- PCT vaeltajille annetaan, tai yleensä muodostuu sattumien kautta ns. vaellusnimi, "trail name". Se voi juontaa juurensa esimerkiksi johonkin hokemaasi, kömmähdykseesi tms. Annan vaeltajanimeä työstetään vielä, mutta Tuomakselta sellainen jo löytyy. Sen alkuperä juontaa juurensa strategisesti rikkinäiseen havaijipaitaan.

Iloisin PCT-terveisin,

Anna ja Tuomas "Nipple"

Lue lisää/Read more »

Tervetuloa Pacific Crest Trailille!

2

Maanantaina 28.3.2016 klo 12.30 paikallista aikaa aloitimme vaelluksen Pacific Crest Traililla (PCT).

PCT on 4,265 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka kulkee Meksikon rajalta Kanadaan läpi Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden. 57 vuoristosolaa, 19 kanjonia, yli 1000 järveä tai rämettä. Reitti kulkee viiden luonnonpuiston, kuuden kansallispuiston, 25 kansallismetsän ja 48 kansallisen erämaan halki.

Lisätietoa PCT:stä löydät halutessasi täältä: www.pcta.org (englanniksi).

Vaelluksen kesto on noin 5-6 kuukautta, tallustajan vauhdista riippuen.

Ensimmäisten kahden viikon aikana kävelimme 335,5 kilometriä. Alla päivittäiset kilometrit ja sijainnit päivän päätteeksi.

1. pv: 17,5 km
2. pv: 24 km, Boulder Oaks
3. pv: 25,5 km, Mt. Laguna
4. pv: 16 km, Pioneer Mail
5. pv: 25,5 km, Rodriguez Spur
6. pv: 14,5 km, Julian
7. pv: 28 km, San Felipe laakson itäreuna
8. pv: 24 km, Warner Springs Resource Center
9. pv: 27 km, Mike Herrera
10. pv: 27 km, leiri siirtolohkareiden seassa
11. pv: 13 km, Paradise Valley Cafe & Idyllwild
12. pv: 28 km, San Jacinto
13. pv: 24 km, Interstate moottoritie no. 10, liftaten ja busseilla Big Bear Lakeen
14. pv: 22,5 km, Big Bear
15. pv: 19 km, Big Bear

Yhteensä: 335,5km, 22,5km per vaelluspäivä

Osa PCT:stä on suljettu aiempien metsäpalojen takia ja ensimmäisten kahden viikon aikana jouduimme jättämään 110 kilometriä välistä näiden sulkujen takia.

Maisemat vaihtuivat ja polku oli käsittämättömän hyvin ylläpidetty ja merkitty.

Anna selvisi miltei rakoitta, Tuomas sen sijaan on tutustunut neulaan ja urheiluteippiin. Toisella vaellusviikolla molempien jalat olivat miltei rakottomia. 

Olemme nähneet melko vaikuttavia rakkoja kanssavaeltajillamme - ei käy kateeksi. Toivottavasti me pääsisimme mahdollisimman vähällä rakkojen suhteen. Pyrimme jokaisella tauolla ottamaan kengät jalasta ja puhdistamaan ne hiekasta, erityisesti varpaiden välit. Teippiä käytämme heti, kun tuntuu että alkaa hiertämään.

Ensimmäisen viikon aikana luovuimme yhdestä kävelysauvaparista, sillä kävely tuntuu enemmän kävelyltä ilman. Toinen sauvapari säilytettiin, sillä tarvitsemme sitä teltan pystytykseen ja toisaalta niitä voi tarvittaessa käyttää etenemisen keventämiseen. Lisäksi pois lähetettiin parit pohjalliset, pari ylimääräistä vedenpitävää pussia ja toisen ruokailukulhot. Kaksi paria sukkia vaihdettiin Injinji -merkkisiin varvassukkiin, jotka vaikuttaisivat olevan erittäin hyvät rakkojen ennaltaehkäisijät, varsinkin tiiviin varvassarjan omaaville.

Muutoin varustevalinnat tuntuvat olevan kohdallaan ja rinkat tuntuvat kevyiltä. Eniten painoa lisäävät juomiset, joita olemme kantaneet mukanamme litrasta viiteen, saatavuudesta, kelistä ja maastosta riippuen.

Vaellus on alkanut mukavasti, vaikka jalat vielä totuttelevatkin päivittäiseen patikointiin. Kilometrejä lisätään pikkuhiljaa jalkojen ehdoilla. Hyvillä fiiliksillä ja iloisin mielin eteenpäin.

Pysythän mukanamme, sillä tukeasi ja tsemppiäsi tarvitaan!

Päivitämme blogia vähintään parin viikon välein. Facebookia ja Instagramia päivitämme aktiivisemmin ja molemmista löydät meidät nimellä Trailpaint.

Tsempeistä kiitollisina,
Anna ja Tuomas 

Lue lisää/Read more »

Omin päin Acatenangolle

2

Jos vierailet Guatemalassa ja erityisesti Antiguassa, ja retkeily kuuluu kiinnostuksesi kohteisiin (tai vaikka ei kuuluisikaan), niin Acatenango -nimisen tulivuoren (3976m) huiputtaminen lukee todennäköisesti tehtävälistallasi. Niin myös meidän. 

Valitettavasti Anna sairastui parasiittiin heti Antiguaan saavuttuamme, joten jouduimme lykkäämään retkeilysuunnitelmia muutamalla päivällä. Kun vointi parani, päätimme lähteä vuoren valloitukseen.

Useimmat ottavat mukaansa oppaan - me päätimme lähteä matkaan ilman. Kuulimme aiemmin matkan varrella eräältä Acatenangon huiputtaneelta, että reitti on helppo eikä opasta tarvita. Meitä varoiteltiin ryöstön mahdollisuudesta, mutta päätimme jättää arvoesineet hotelliin ja lähteä matkaan. Tiesimme myös, että Acatenangon alueelle on kesästä 2015 alkaen peritty muutaman euron pääsymaksu, joten arvelimme sen rauhoittaneen tilannetta vorojen osalta. Ilman opasta uskalsimme lähteä myös siitä syystä, että kyseessä oli vain yhden yön vaellus, joten pitkistä välimatkoista ei ollut kysymys. Kaikkiaan tuntuu, että ihmismieli hallitsee itsensä ohjailun.

Haimme edellisiltana eväät ja kaasua keittimeen sekä pari kertakäyttösadeponchoa. Pakkasimme mukaan lähes kaikki mukanamme olleet (lähinnä kesä-) vaatteet ja retkeilyvarusteet, mukaan lukien yhden makuupussin. Rantalomailijoina olimme tähän asti pärjänneet yhdellä täkin mallisella makuupussilla, mutta nyt hieman jännitti miten jäässä sitä tulee olemaan. 

Lähdimme aamusta matkaan, ensiksi kahdella kanabussilla ja loppumatkan liftaten. Reitti alkaa läheltä La Soledadin kylää, Acatenangon pohjoispuolella.

Ja ei kun kapuamaan. Reitti alkoi kunnon irtohiekkapätkällä, jossa eteneminen oli melko raskasta. Tämän jälkeen meno helpotti, kun nousimme vehreän kasvuston ja mäntymetsien läpi korkeammalle.

Noin kuuden tunnin kapuamisen jälkeen pääsimme perusleiriin, jossa katsoisimme auringonlaskun, ja johon jättäisimme tavaramme aamuyöstä alkavan huipulle nousun ajaksi. Perusleiriin n. 3700 metriin paistoi aurinko siniseltä taivaalta, tehden olosuhteista todella kuumat (ja lämpöhalvauspotentiaaliset). Laitoimme teltan päälle avaruushuovan, joka toi huomattavan helpotuksen ja varjoisan paikan lepäilyyn.

Parin tunnin päästä perusleiriin tuli oppaiden mukana tulleet retkeilijät ja leiri täyttyikin miltei jokaista tarjolla olevaa telttapaikkaa myöten.

Jyrkkään rinteeseen rakennetuilla leiripaikoilla kelpasi keitellä iltapalarusinariisit. Auringonlasku oli yksi hienoimmista, joita olemme nähneet.

Viereinen Fuego lisäsi dramatiikkaa säännöllisellä laavashowllaan.

Yö meni yllättävän hyvin, emmekä onneksi palelleet. Neljän aikaan aamuyöstä lähdimme kapuamaan kohti huippua otsalamppujemme valossa. Välillä näytimme tietä myös muille kapuajille, jotka eivät ilmeisesti olleet saaneet ohjetta ottaa valoa mukaan. Vaikka sitä todella tarvitsi. Tälläkin pätkällä oli paikoin irtonaista laavakiveä, joka teki etenemisestä hitaampaa ja raskaampaa. Vajaan tunnin kapuamisen jälkeen olimme huipulla juuri ennen auringonnousua. Mahtavat maisemat!

Huipulla tuuli navakasti, nopeuttaen käsien sinertymistä. Reilu puolituntinen riitti, jonka jälkeen polku takaisin perusleiriin houkutteli. Leirin purku ja laskeutuminen, johon meni kaikkiaan noin kolme tuntia. Ja tienposkesta kyyti takaisin puhtaisiin lakanoihin.

Huomioita: 

- Ehdottomasti käymisenarvoinen.

- Huiputtaminen on suht helppoa ilman opasta. Reitti on helppo - kaikki polut vievät huipulle, mutta joitakin pitkin saatat joutua kiertämään hieman pidemmin. Kerran jouduimme turvautumaan arpaonneen. Topografisia karttoja ei ollut saatavilla. 

- Alkumatkan irtohiekkaosuus on hieman haastava, mutta älä turhaudu, se kestää vain noin tunnin.

- Suosittelemme yöpymistä vuorella, vaikka päiväretkikin on mahdollinen. Yöpyminen mahdollistaa auringonlaskun ja -nousun näkemisen. Öiset laavapurkaukset ovat myös kokemisen arvoisia, joskaan niitä ei voi tilata juuri omalle retkelleen.

- Telttasi (jos et vuokraa) säästämiseksi, kannattaa teltan alle ottaa mukaan suojapressu tms., sillä perusleirin maamateriaali on erittäin kuluttavaa laavakiveä. 

- 'Leave no trace' pätee täälläkin. Vaikka pääsymaksuja kerätäänkin, vuorella ei ole (vielä 2016 keväällä) täysimittaista jätehuoltoa eikä myöskään vessoja. Ota mukaasi kaikki mitä sinne veitkin, kaikki sellainen mitä et ole laittanut suustasi sisään. Tee näin, vaikka muut eivät niin tekisikään. Vuorella on jo nyt melkoinen määrä jätettä. 

- Virallista vesihuoltoa vuorella ei ollut, joten varaa riittävästi mukaan jo kaupungista lähtiessäsi. Meille riitti 4 litraa per seikkailija (sis. ruoanlaittovedet). Lähtöpaikalla voi myös täydentää juomavarastojaan, mutta sen varaan ei kannata laskea.

Varusteista:

- Lenkkikengät ovat riittävät varuste, et tarvitse välttämättä vaelluskenkiä. Ihmisiä meni huipulle Converseissakin, joten älä jätä tätä väliin vaikkei mukana olekaan kaikkia viimeisen päälle varusteita. 

- Selvisimme hyvin kerrospukeutumalla, vaikkeivat vaatteemme retkeilytarkoitukseen olleet alunperin suunniteltukaan. Sanottava on kuitenkin, että vältyimme sateelta. 

- Navakka tuuli huipulla on syytä huomioida. Tuomaksen poncho jäätyi ja repeili palasiksi, joten tuulensuojaksi siitä ei ollut. Tässäkin tilanteessa kevyt avaruushuopa auttoi paljon.

- Ota hanskat mukaan, tai osta lähtöpaikan myyjiltä. Tai, mikäli hanskoille ei ole reissullasi muuta käyttöä, niin merinovillasukat ajavat asian oikein hyvin. (Merino)villasukat ovat muutoinkin reissulla hyödylliset esim. ilmastoidussa yöbussissa matkatessa.

- Jos sinulla ei ole omia retkeilytarvikkeita mukana (teltta, makuupussi, -alusta), niitä voi vuokrata Antiguasta. Vielä lähtöpaikalla on mahdollista täydentää varustustaan paikallisten myymillä pipoilla, hanskoilla ja vaelluskepeillä.

Lue lisää/Read more »