Edellinen blogikirjoitus oli Sierra Citystä. Tuolloin matkaa oli taitettu n. kolme kuukautta. Nyt ynnäilemme Kalifornian loppuosan kokemuksia noin 836,5km:n matkalta, ja 25 pv:n ajalta.
Jos Sierra Nevada–vuoristo oli rankka, niin oli Pohjois-Kaliforniakin. Päivälämpötilat nousivat pitkälle yli hellelukemien. Ja jatkuvat isot nousut väsyttivät sekä fyysisesti että henkisesti.
Vähän väliä olimme laskeutumassa laaksossa olevaan kylään ja sitten tarpomassa sieltä takaisin ylös vuorille. Positiivista oli se, että kyliä oli taajaan. Virkistäytymismahdollisuudet ylipäätään auttoivat jaksamaan läpi ajoittain tylsänkin Pohjois-Kalifornian.
PCT:llä ei maisemien puolesta juuri tylsiä pätkiä ollut, mutta Pohjois-Kaliforniaan niitä osui joitakin muutaman päivän etappeja. Näistä ei tietenkään löytynyt yhtään kuvaa. :)
Tuntuu siltä, että keskustelupalstoilla PCT:stä puhuttaessa keskitytään ensimmäisen aavikko-osuuden vesitilanteesen, Sierra Nevada -vuoriston lumitilanteeseen, Oregonin helppouteen ja Washingtonin rankkoihin nousuihin.
Meidät, niin kuin monen muunkin, Pohjois-Kalifornia kuitenkin yllätti rankkuudellaan, ja pituudellaan. Odotimmme jo innokkaasti pääsyä Oregonin rajalle, uuden osavaltion ja etapin alkua. Mutta Pohjois-Kalifornia se vaan tuntui jatkuvan ja jatkuvan… (kaikkiaan 2703km). Tosin, osin etapin rankkuudesta on syyttäminen myös itseään - edelliseen verrattuna ka. päivämatka piteni yli 10km.
Onneksi Kalifornia tarjosi meille yhden tärkeän etapin saavuttamisen, vaelluksen puoliväli ylitettiin 2113 kilometrin kohdalla. Voi iloa! Tuolloin Anna totesi, että kesken ei enää jätetä! Oli huojentavaa ajatella, että edessä oli vähemmän kilometrejä kuin takana.
Yhteenveto:
95. pv: 11km, Sierra Buttes North
96. pv: 37,5km, East Hopkins Seep
97. pv: 49,5km, ?
98. pv: 46,5km, Belden
99. pv: 29,5km, Cold Spring
100. pv: 40,5km, Chester
101. pv: 0km, Chester
102. pv: 15km, NF Feather Creek
103. pv: 46,5km, Hat Creek
104. pv: 43,5km, Hat Creek Rim
105. pv: 23km, Burney
106. pv: 36km, Peavine Creek
107. pv: 40,5km, Gold Creek
108. pv: 42,5km, Squaw Valley
109. pv: 25km, Shasta
110. pv: 16km, ?
111. pv: 40,5km, Deadfall Lake
112. pv: 45km, Scott Mountains
113. pv: 41,5km, Statue Lake
114. pv: 14,5km, Etna
115. pv: 22,5km, Small Lake
116. pv: 44,5km, Cliff Valley
117. pv: 34km, Middle Devils Peak
118. pv: 46,5km, Donomore Meadows
119. pv: 45km, Ashland
Yhteensä: 836,5km/ 35km per vaelluspäivä.
Huomioita:
- Jalat menivät joillakin todella huonoon kuntoon. Yhdellä irlantilaisella basehyppääjällä kuoriutuivat jalkapohjat. Muista pitää jalat mahdollisimman kuivina tai ei ainakaan jatkuvasti märkinä. Muutoin koet karseaa hajua ja tuskallista matkantekoa.
- Anna osti Shasta -nimisestä kaupungista kenkiinsä uudet (vähän kalliimmat, muttei paremmat) pohjalliset. Tämä osoittautui katastrofiksi - noin 100 mailin aikana kantapäät tulivat niin kipeiksi, että seuraavat parisataa mailia menivät ilman pohjallisia.
- Tuomas hankki viimeiset kenkänsä Shastasta. Riittävästi neulaa ja lankaa pitivät ne jotakuinkin kasassa Kanadaan asti. Anna puolestaan vaihtoi loppumatkan aikana kenkiään useammin kuin t-paitaansa (Anna pärjäsi koko vaelluksen samalla paidalla).
- Pohjois-Kalifornian nousuihin kannattaa lähteä mahdollisimman ajoissa, välttää päivän kuumimmat tunnit ja jatkaa matkaa ilta-auringon saattelemana päivän viiletessä. Esimerkiksi Sierra Citystä lähdimme polulle iltakuudelta ja leriydyimme vasta aamuyön puolella.
